aika mestariteokselle

"Nyt ois hyvä tilaisuus kahmia läjäpäin vodkaa ja kahdessa viikossa kirjoittaa joku kuumeinen mestariteos" - kaveria siteeratakseni! Nythän meni hallituksen tiedonannon jälkeen sekä yliopisto että työpaikka kiinni. (Yliopisto ei tietenkään silleen kiinni, ettei olisi etäopetusta, ja se kandi pitää edelleen vääntää, mutta kuitenkin.) Melkoisen hämmentynyt olo, en jotenkin ajatellut että kaikki näin kerrasta poikki, kun kuitenkin kyseessä oli vielä suosituksia eikä määräyksiä. Hyvähän se on, hämmentävää vaan. Varsinkin se hämmentää, että viimeiset kolme vuotta olen vuoden ympäri (kesälomaa lukuunottamatta) ollut töissä lauantait, ja nyt sitten yhtäkkiä onkin kaikki kevään lauantait vapaata. Mitä tällä kaikella vapaa-ajalla tekisi? (Kirjoittaisi kandia, jos olisi järkevä.)

Ja onhan tää nyt vähän kurjaa. Rakastan opiskelua ja luennoilla norkoilemista, kun niitä on jo muutenkin niin harvoin. Jos nyt näillä näkymin koko kevät pitää notkua vain kotona, menee elämän prime time ajasta yksi kevät hukkaan. Olen nuori, vapaa, rahallisesti suhteellisen turvattu (ainakin kun oli töitä), eivätkä ilmastonmuutoksen vaikutukset ole vielä täysillä iskeneet! Nyt pitäisi elää ja elää ja elää! 

Noh. Ehkä jos pystyisi ottamaan itseään niskasta, tämän yllättävän vapaa-ajan voisi käyttää lukemiseen ja kirjoittamiseen, ja kuten koulukaveri sanoi, rykäistä nyt vaikka joku mestariteos kun kerrankin voi luvalla kyhjöttää kotona ja ottaa aikaa kirjoittamiseen. (Käytännössähän siis nyt olisi oikeasti se aika millon pitäisi omistautua etäkursseille, että ei sitä ihan niin taivaan vapaita lintusia ollakaan, mutta.) Yhden kurssin opekin, joka oli järkännyt meille kirjailijan ja kustannustoimittajan ja vaikka mitä vierailijoita luennoimaan, toivotti vaan pettyneenä "välttäkää hysteriaa ja pysykää terveenä, lukekaa kirjoja!" Eli jos sitä vaikka lukisi kirjoja. 

Taidanpa tänään jotain lukeakin, on nimittäin tosi monta kirjaa kesken ja yksi täytyisi olla johonkin kolmeensataan sivuun luettuna maanantain etäluennolle/verkkotehtäviä varten (olen sivulla 34). Olen kuitenkin yrittänyt myös tarkastella sivunrakentamista. Tällä hetkellä olen kallistumassa weeblyn puoleen myös, kun kerran melkein kaikki täältä suntuubista ovat sinne siirtyneet. Koitin wixiä, mutta tuntuu että tämä sivumalli ei vaan toimi yhtä hyvin siellä, kun tekstin sivuleveys on paljon tätä nykyistä leveämpi. Tarkastin myös Terms of Use sivun, kun pelkäsin että jos wix jossain salaa mainitsee omistavansa kaiken sivulle laitettavan sisällön, mutta ilmeisesti wix on päivittänyt tietojaan sen jälkeen (aloin epäillä sitä jonkun 2013 kirjoitetun blogitekstin jälkeen): eihän se varmaan enää tänä päivänä menisi läpi. Weeblyn tyylistäkään en tykkää yhtään, mutta ehkä tässä kohtaa on vaan muutenkin paras luopua siitä ajatuksesta, että sivun pystyisi "tällaisenaan" siirtämään johonkin. Täytyy kai vaan improvise, overcome, adapt. 

​Siinä sivussa olisi hyvä tilaisuus keksiä tälle sivustolle vihdoin uusi nimi. Lähes kahdeksaan vuoteen en ole mitään nimenvaihtoa ajatellut, kun se on tuntunut liian suurelta hommalta. Ja olisihan se nytkin aika iso muutos, ja vaatii paljon miettimistä kun olen niin nirso. Footprints ei koskaan ole ollut kovin tyydyttävä, mutta se nyt vain on aina ollut se, niin ei ole tarvinnut enempää miettiä. En nyt kuitenkaan ole saamassa mitään uutta sivua heti valmiiksi (ja pidän suntuubista varmaan kiinni loppuun asti) niin ilmoittelen linkinvaihtajille sitten lähempänä.

Kirjoittaminen on kivaa, vaikka epäilyn hetkiltä ei voi tietenkään välttyä. En tällä hetkellä oikeasti kuvittele vääntäväni mitään mestariteosta, pelkkää samaa vanhaa hömppää. Mikä on kivaa! Dialogi on edelleen lempiasiani. Olen ollut tämän vuoden puolella ihastunut Iris Murdochiin, jolta luin joululomalla The Sea, The Sea -kirjan, sitten tammikuussa A Fairly Honourable Defeat, ja nyt odottelen, koska The Bell saapuu postiin. Murdoch on dialogin ehdoton mestari, sitä on aivan ihana lukea. Vuoropuhelun kirjoittamisesta on muutenkin tullut vähän niin kuin joku palapeli, jossa pitää miettiä, miten saan palaset aseteltua luonnollisesti, vakuuttavasti, ei liian on-the-nose, että päästään haluttuun lopputulokseen. Suurin ongelmani on tällä hetkellä se, etten saa äänistä tarpeeksi eriäviä/hahmon näköisiä, vaan kaikki tuppaavat kuulostamaan samalta. 

Eipä tässä kohtaa enempää, inspiroiduin vain heti kirjoittamaan kuulumisista, kun esimerkiksi töiden peruminen tuntui vapauttavan jotain aivokapasiteettia. Tänään on muuten myös kansainvälinen ilmastolakko! Sekin tietysti verkossa, pitää itse vielä osallistua siihen. Ohjeita osallistumiseen löytää netistä! Siitä onkin ollut paljon meemejä, että ilmastonmuutoksella pitäisi olla koronan viestintätiimi (mikä on kamala yksinkertaistus koska molemmissa vaikuttavat niin eri asiat mutta senhän me kaikki tiedämme)... Mutta, vältetään siis hysteriaa, pysytään terveenä, luetaan kirjoja ja ehkä jopa kirjoitetaan!