Poskiasi pitkin

tai kokoelmiin kuulumattomat, tällä hetkellä irralliset kipaleet

Hunajasuu
Suupielestäsi tipahtaa
pieni pala hunajaa
kun puhut
ja kun sen mainitsen
huomaan kuinka se valuu
takaisin sisään
ja takertuu kurkkuun

Ongelma on
Se oli vain kosketus aluksi
Herkkä kokeilu ja hymy
Tiesin että se olisi vain yksi ilta
Tai ehkä kaksi
Muttei sen enempää missään tapauksessa

Tai ehkä kuitenkin kolme, tai neljä
Muttei sen enempää sittenkään
Sanoissa olisit aina yhden illan juttu
Ja kyselyissä vain ystävä, tai ihastus
Asia jäisi siihen, sillä sitä sinä halusit
Niin me sen alkujaan sovimme

Ongelma on siinä, että yksi asia
johtaa usein toiseen

Drop
Kohtasimme kuin kyyneleet poskella
virraten toisiimme ja vallaten kauttaaltamme
Seurasi lyhyt hetki ja hidas tipahdus
Jonka aikana olimme yhtä
Tuhosimme toisemme
liueten yhdessä
olemattomiin

Nimetön
Näinkö kaikki päättyy?
Kyyneliin, karamellisiin
ja katseeseen katkeraan?

Jospa vielä kerran yrittää
voisi suloisempaa sovintoa
ja surra vasta huomenna
ettei se päättynyt jo tänään

Poskiasi pitkin
En ollut humalassa
kun sanoin kaikki ne sanat.
Olin selvempänä kuin koskaan
kirkkaampana kuin vanat
jotka valuvat poskiasi pitkin

Kohtalo
Sylisi syteen
syvempään saveen
laskeudun
ja teen sateen

Nyt se sulaa.
Pois tieltä palaa
enkä välitä
kumman kohtaan

Kerro minulle
Pidät sanasi lähellä rintaasi
Päästät ne irti vasta kun olet varma
etteivät ne petä sinua tai varjoasi
Harvoin ne kertovat kaikkea
ja silloinkin vältellen

Mutta kasvoistasi näen
että jätät rintalastasi väliin miljoonia asioita
lausumattomia sanoja ja tapahtumia
jotka pistävät kylkiluita kun hengität

Siksi, kun jälleen kaikista terävimmät
jätät lähimmäksi herkkää sydäntä
Otan käsistäsi kiinni, istutan tuoliin
suutelen kasvojasi ja hellästi kuiskaan
kerro minulle kaikki