|
Keittiön ylälaatikko
tai kokoelmiin kuulumattomat, tällä hetkellä irralliset kipaleet
Taikauskon vuoksi
Koputa puuta kolmesti ja pysy ihan hiljaa Laske, syvään hengitä Sisään Ulos Ajatukset jotka vaivaa itselleen jo hautaa kaivaa Unohtuu ja tomuttuu ajatuksiks' jää Huomenna on uusi päivä
Taas sama ongelma kun pitäis herätä aikasin niin ei nukuta Jaksaminen ei oikeastaan huoleta mutta tää pystymättömyys tehdä muutosta Lepää vain, lakkaa stressaamasta sanoo tuttu ääni pään perukoilta Kyllä sä jaksat vähemmälläkin unella! Ja heräät, silloin kun on pakko Sanat ei oo mitään uutta mutta ehkä ne lohduttaa juuri sun suusta pistän pään uudestaan tyynyyn ja kiitän sun olemassaolosta Toivon että nukut
Mahdatko jo uneksia huoneessasi hämyisässä henkeäsi syvään vetää unen verho silmilläs Toivon että näet unta onnen maista eloisista ilon, hymyn kultaamista naurun kaiun muovaamista Toivon että vaivut syvään uneen mieltä hyväilevään aamulla kun vihdoin heräät tunnet pelkkää mielihyvää Lähestyn jo itse unta kello varmaan tuhatkunta kun keittiöön syttyy valo Korttipeli
Me pelaamme valepaskaa vaihtaessamme tietoja Tunnemme toisemme tiedämme että fuskaat Emme nosta. Peli on tuttu, peli elämän. Kuka elää, kuka kuolee Kuka näppejään nuolee? Kortit ovat sekä meidän että heidän. Valta meidän. Emmekä edes pelaa, emme todella. Minun korttini ovat puhtaat sinun likaiset valheille pinotut Tiedän sen, enkä nosta. Unta suokaa, toiveikkaampaa
Huoli kurkkua kuristaa pientä rintaa puristaa Auta, nalle, unilelu Unelma tuo haaveiltu Lapsi painaa päänsä Ääntä päästämättä Ääretön rauha laskeutuu, Unen maahan havahtuu Mut viel’ tällä puolen ääriviivaa Ahdingosta haalenevaa Arkaa päätä lapsiparan Narraa muistot valveajan Kultanauha
Sisälläni kannan nauhaa rikkumatonta kultarihmaa Se lähtee päältä ja käy läpi kaiken olkapäistä kyynärään jopa karvat ja kynnet varpaiden Rihmaa, kultaa, vaalin, arvostan Mut sitä puristaa kun kurkotan jotain uutta hamuan ja kuin iskusta, jälleen painun kokoon, kippuraan ja luovutan Näin sitä mennään
Jumala on hylännyt meidät Sille riitti leikki Se otti yhden katseen ja sanoi ”Ei helvetti Antakaa nyt pieni breikki” Eikä ihmekään, En kiellä että ihmiset tyhmyyttään Keksi miten kierrättää Vasta kun oli liian myöhäistä Vaikka turha syyttää kierrättäjää kaksin käsin kahmiva kapitalisti ilman jättää sitä ainoaa pääomaa mitä ei huoli: omatunnon ääntä ärhäkkää Kas kun ne muuttaa planeetalle siirtoyhdyskuntaan ja jättää jälkeensä rikkuneen maan Jumala huudahtaa ”Tännekö sieltä tullaan?” niinköhän tilasin vaatteita netistä mutta en sentään ihan päähänpistona erästä paitaa mietin puoli vuotta ja joka tapauksessa pidin huolta että oli kestävää materiaalia tai ei ainakaan muovia tai ei ainakaan kokonaan muovia tarvitsin uuden mustan poolopaidan sellaisia käytin kesät talvet ainakin silloin kun kesä ja talvi vielä erosivat toisistaan ja toisaalta kesä oli kylmä selasin vaihtoehtoja pitkään muovia muovia muovia vaihtoehtoja oli vaikea luovia kunnes löysin 65% polyesteria ja 35% puuvillaa! miten hienoa elämässä on pakko tehdä kompromisseja vaikka ulkona ulkokalusteryhmässä istuessa inhottaa kuulla kaasuttelut kesäillassa on tuokin turhamaista tappaa nyt koko ihmiskunta näyttämisen halusta ja silti ajan itsekin autoa vaikka harvoin ja ehkä pakosta eihän muita vaihtoehtoja ole tarjolla niin, eihän vaihtoehtoja ole |
